Palvova hiljaisuus – osa suloista suhdetta Isän kanssa

Joskus, kun olet tehnyt oman osasi, kaiken, mitä sinulta on pyydetty, saatat kuulla Isän sanovan: ”Lepää, nyt on minun vuoroni.” Intensiivisen rukousjakson jälkeen kuulin tuon kutsun kesän korvalla ja astuin Isän lepoon ja läsnäoloon. Sitten, tuosta hiljaisuudesta käsin Isä alkoi puhua minulle uudella läheisyyden tasolla. Ja nuo hiljaiset hetket Hänen kanssaan on aikaa, jota en anna pois. 

Hiljaisuuden suloisuus

Hiljaisuudessa palvominen on osa suloista suhdetta Isäni kanssa. Hiljaisuus on ylistystä. Hiljaisuus on rukousta. Hiljaisuus on lepoa. Istun vain Hänen edessään ja kuuntelen Isän sydäntä. Hiljaisuus on syvää yhteyttä Isäni kanssa. Siinä hiljaisuudessa uppoudun Hänen läsnäoloonsa ja annan Hänen rakastaa minua. Annan Isän tulla lähelle ja puhua sydämelleni niitä sanoja, joita juuri sillä hetkellä eniten tarvitsen. Isä on ihmeellinen. Hiljaisuudessa Hän tulee ja jakaa viisautta sydämelleni. Hiljaisuudessa Hän lohduttaa minua. Hiljaisuudessa Hän saa suupieleni kääntymään hymyyn. Hiljaisuudessa Hän tulee ja täyttää minut Itsellään. Hiljaisuus on rakkautta ja läheisyyttä. Kuten pitkään naimisissa olevan pari, sanoja ei tarvita, vain hiljaisuus, ja kaikki on sanottu. 

Palvova hiljaisuus korottaa Jumalan kansakunnissa

Katsotaan alla olevaa Psalmia 46 ja jaetta kymmenen englanninkielisen käännöksen mukaan. Kun astumme palvovaan hiljaisuuteen Jumalamme edessä, Hänet korotetaan kansojen keskuudessa. NIV-käännös tuo hyvin esille jakeen merkityksen. Kun olen hiljaa Jumalani edessä, Hän tulee korotetuksi kansakunnissa läpi maan piirin. Eikö se ole meidän  jokaisen Jeesuksen seuraajan toive ja halu? 

 “Be still, and know that I am God; I will be exalted among the nations, I will be exalted in the earth.” (Psalm 46:10, NIV)

Nyt, talven kynnyksellä, jatkan hiljaisuuden hetkiä. Minulle on tullut päivittäiseksi tavaksi istua hiljaa Jumalani edessä ja antaa Pyhän Hengen viedä minut lähelle Isän tai Herran Jeesuksen sydäntä. Myönnetään alussa hiljaisuuteen astuminen oli haastavaa. Oman pään sisällä ajatukset pyörivät villisti ja tuntui mahdottomalta päästä “tyhjän pään tilaan,” jossa en ajattele mitään, vaan keskityn ainoastaan Jumalaani. Mutta kokemuksesta sanon sinulle, ole sinnikäs. Aloita varttitunnista. Pyydä Pyhä Henki avuksi. Harjaannuksen myötä huomaat ajan myötä viettäväsi yhä pidempiä aikoja vain Jumalaan keskittyen. 

Odota yksin Jumalaa hiljaisuudessa, minun sieluni, sillä häneltä tulee minun toivoni. Hän yksin on minun kallioni, minun apuni ja turvani: en minä horju. Jumalassa on minun apuni ja kunniani. Minun väkevyyteni kallio, minun turvani on Jumala. (Psalmi 62:6-8)

Puhdistava ja riisuva hiljaisuus

Hiljaisuus on osa suloista suhdetta Jumalani kanssa. Hiljaisuus puhdistaa ja riisuu minut omasta voimasta, viisaudesta, yrittämisestä, maailman asioiden tavoittelemisesta. Hiljaisuus asettaa asiat Jumalan mielen mukaiseen arvojärjestykseen. Hiljaisuudessa opin nöyryyttä. Minä itse ja sanani eivät ole ne maailman napa. Hiljaisuudessa minä pienenee ja Jumala tulee suureksi – sellaiseksi kuin Hän oikeasti on. Kun olen hiljaa Isäni edessä, minä ja Hän yhdessä, jaamme hiljaisuuden ja silti Hän puhuu minulle selvemmin kuin koskaan. Hiljaisuudessa arkiset asiat, huolet ja murheet häviävät, koska tunnen Jumalan kaikkivoipaisuuden ja Hänen hyvän tahtonsa minua kohtaan. Hiljaisuus on osa läheistä, intiimiä suhdetta Jumalani kanssa. 

“…Hän ilolla iloitsee sinusta, hän on ääneti, sillä hän rakastaa sinua, hän sinusta riemulla riemuitsee.” (Sefanja 3:17)

Jeesuksen ja Elian esimerkit 

Jeesus antaa meille esimerkin hiljaisuudesta ja läheisyydestä Isän kanssa. Monesti Hän vetäytyi yksinäisyyteen ja hiljaisuuteen (ks. esim. Matt. 14:13; Matt. 17:1; Mark. 1:35). Markuksen evankeliumissa Hän opettaa opetuslapsille hiljaisuuden merkitystä:  Niin hän sanoi heille: ”Tulkaa te yksinäisyyteen, autioon paikkaan, ja levähtäkää vähän.” Sillä tulijoita ja menijöitä oli paljon, ja heillä ei ollut aikaa syödäkään. Ja he lähtivät venheellä autioon paikkaan, yksinäisyyteen. (Mark 6:31-32)

Mietittäessä esimerkkejä Jeesuksen hiljaisuudesta Jesajan kirjan jae 53:7 saattaa tulla mieleesi. Jeesus, Herramme syntyi kärsimään ja kuolemaan puolestamme. Hän oli  ihmisten hylkäämä, halveksittu ja vailla muotoa johon olisi mielistytty (ks. Jesaja 53:2-3). Hän kuoli häpäistynä, ylenkatsottuna, ruoskittuna, maailman silmissä luuserina. Hänen omat opetuslapsensa hylkäsivät Hänet silloin, kun Hän olisi heitä eniten tarvinnut. Joskus hiljaisuus vaatii suurempaa vahvuutta kuin puhuminen. 

Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut. (Jesaja 53:7)

Elia kohtasi Jumalan hiljaisuudessa (katso 1 Kun. luku 19). Paettuaan Iisebelin kostoa Hoorebille Elia sai ohjeeksi asettua vuorelle Herran eteen. Myrsky kävi Herran edellä, tuli maanjäristys sekä tuli, mutta Herra ei ollut niissä. Viimeisenä saapui hiljainen tuulen hyminä ja siinä Herra puhui Elialle. Mitä voimme oppia tästä? Ehkä meillä on liiankin usein tapana odottaa dramaattisia kohtaamisia Jumalan kanssa. Silti Hän usein ilmoittaa itsensä ja puhuu meille vähemmän dramaattisin tavoin. Hiljaisuudessa harjaannutamme hengellisiä aistejamme havaitsemaan Jumalan silloinkin kun Hän ei ilmoita itseään mitä hätkähdyttävimmällä tavalla. Hiljaisuus vetää meidät lähemmäksi Jumalan sydäntä, syvemmälle intiimiin suhteeseen Hänen kanssaan. 

Hiljaisuuden hedelmä

Palvova hiljaisuus Jumalan edessä tuottaa hedelmää monelle elämänalueelle. Ensin se riisuu meitä kaikesta ”roskasta” ja sitten täyttää meitä Hänellä itsellään. Aito nöyryys Korkeimman edessä näkyy hiljaisena kunnoituksenä Jumalan läsnöolossa. Palvova hiljaisuus tuottaa hiljaisen ja lempeän hengen ja tämä on Jumalan silmissä erittäin kallisarvoista. (ks. 1 Peter 3:4, NKJV¹).  Äiti Teresa on monille tuttu nimi. Hänen palvelutyö kosketti kaikkein köyhimpiä. Hän oli henkilö, joka vietti aikaa hiljaisuudessa. Lopetan hänen kuuluisiin sanoihin:

”Hiljaisuuden hedelmä on rukous; rukouksen hedelmä on usko; uskon hedelmä on rakkaus; rakkauden hedelmä on palvelu; palvelun hedelmä on rauha.”

Viittaus: ¹BibleGateway. 1 Peter 3:4, NKJV: rather let it be the hidden person of the heart, with the incorruptible beauty of a gentle and quiet spirit, which is very precious in the sight of God. Viitattu 7.11.2021. 

Lähde: Kirkkoraamattu 33/38.

                                        Siunauksin,

Savenvalajan käsissä

Kesä on vierähtänyt ja ensilumikin satoi ja suli… Kesäni kului pitkälti astiaa valmisteltaessa. Sanaa lukien, rukoillen, Herran edessä hiljaa istuen tai Hänen kauneuttaan ja ihanuuttaan ihmetellen sekä ylistäen, kuten heinäkuun esirukous-ylistys teemana oli. 

Astian valmistelu ja siirtyminen seuraavalle luokalle Herran koulussa edellyttää opiskelua, oppimista ja testin tai testien läpäisyä. Testin läpäisy taas tuo korkeamman auktoriteetin hengessä ja suuremman vaikutusalueen (kreikaksi metron). Tuolloin vaikutuksemme Jumalan valtakunnan työssä voi olla suurempi. Ennen tätä ikään kuin kannustimeksi Herra yleensä antaa näyn siitä mitä on tulossa. Hän raottaa hiukan verhoa ja näemme mitä seuraavalla tasolla on. Keväällä pääsinkin kurkkaamaan tuon verhon taakse. Sitten, kesän alkaessa alkoi Herran koulu. Savenvalaja aloitti työnsä. Opintoihin kuului kirjojen ja Sanan lukua, käytännön harjoitusta ja testejä, rukousta ja ylistystä. Niin ja kipua, sillä kasvaminen sattuu aina. Roomalaiskirjeessä kirjoitetaan: 

Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä. Sillä sen armon kautta, mikä minulle on annettu, minä sanon teille jokaiselle, ettei tule ajatella itsestänsä enempää, kuin ajatella sopii, vaan ajatella kohtuullisesti, sen uskonmäärän [eng. a measure of faith; measure: kr. metron] mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut. (Room. 12:2-3)

Mielen uudistaminen on aktiivista Sanan lukua ja sen mietiskelyä, Sanan puhumista takaisin Jumalalle rukouksessa kunnes pään tieto sulautuu sydämen ymmärrykseksi ja lopulta Jumalan Sanan mukaisiksi teoiksi ja tavaksi toimia elämässämme. Tämä kaikki ottaa aikaa ja vaatii vaivannäköä. Katsotaan mitä Jeesus vastaa Martalle Luukkaan evankeliumissa hänen puuhastellessa palvelutoimissa: 

Mutta Martta puuhasi monissa palvelustoimissa; ja hän tuli ja sanoi: ”Herra, etkö sinä välitä mitään siitä, että sisareni on jättänyt minut yksinäni palvelemaan? Sano siis hänelle, että hän minua auttaisi.” Herra vastasi ja sanoi hänelle: ”Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet, mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois.” (Luuk. 10:40-42)

Tarpeellista on vähän, tahi yksi ainoa. Ei tule ajatella, että Martan palveleminen olisi väärin. Ennemminkin katsokaamme tärkeysjärjestystä elämässämme. Sitä että keskitymme olennaiseen ja asetamme tärkeysjärjestyksemme oikein.  Asetamme Jumalan ensimmäiselle sijalle elämässämme. Tästä laulan kappaleessa Martta Martta. Kun täytämme astiamme Herran läsnäolossa ja ammennamme Hänen lähteestään, Hänen rakkaudestaan, Hänen voimastaan ja Hänen viisaudestaan ja sitten palvelemme, toimimme Hänestä käsin – emme omassa voimassamme. Kun täytämme päämme Jumalan Sanalla ja annamme sen painua sydämeemme mietiskellen Sanaa päivin ja öin, se lopulta muuttuu teoiksi elämässämme ja tavaksi elää. Muutumme kirkkaudesta kirkkauteen; Hänen kuvansa kaltaisuuteen, vähä vähältä (ks. 2 Kor. 3:18).

Rukoussuhde Jumalaan. Kun viivymme rukouksessa anoen Herramme puoleen Hänen tahtonsa mukaisesti, alkaa Taivaan valtakunta tulla todeksi elämässämme ja omalla vaikutusalueellamme. Tuolloin olemme niitä, joista maailma ja uskonnolliset fariseukset sanovat: Nuo koko maailman villitsijät ovat tännekin tulleet (ks. Apt. 17:6). Tuolloin olemme niitä, joille taivaallinen Isämme voi uskoa korkean auktoriteetin ja ihmeet ja merkit seuraavat meitä aivan kuten apostolisina aikoina tapahtui. Katso vaikka Apostolien teot:  Kannettiinpa sairaita kaduillekin ja pantiin vuoteille ja paareille, että Pietarin kulkiessa edes hänen varjonsa sattuisi johonkuhun heistä. (Apt. 5:15). Sanassa kehotetaan: sillä sellainen kuin hän [Jeesus Kristus] on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa (1 Joh. 4:17). Kyseessä on kehotus, ei vaihtoehto. 

Vaikutusalueemme, auktoriteettimme uskovana. Käydään vielä lopuksi lävitse roomalaiskirjeen luvun 12 kolmas jae ja tässä esiintyvä kreikankielinen sana metron.

Sillä sen armon kautta, mikä minulle on annettu, minä sanon teille jokaiselle, ettei tule ajatella itsestänsä enempää, kuin ajatella sopii, vaan ajatella kohtuullisesti, sen uskonmäärän [eng. a measure of faith*] mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut. (Room. 12:3)

Sana uskonmäärä – englanniksi a measure of fait sisältää kreikan kielisen sanan metron – a measure: kr. metron.* Paavali sanoo tässä, että meidän tulisi pysyä niissä hengellisen auktoriteetin rajoissa, minkä Herra on itse kullekin määrännyt. On ensiarvoisen tärkeää ymmärtää oma hengellinen auktoriteetti; oma vaikutusalueensa. Esirukoilijana tämän on välttämätöntä. Muutoin voimme ymmärtämättömyyttämme esimerkiksi hengellisessä sodankäynnissä mennä alueelle, joka ei ole meidän auktoriteetin alaisuudessa ja tuoda sodankäynnin, vihollisen voimat ja tappion osaksemme. Se voi tarkoittaa esimerkiksi sairautta tai jopa kuolemaa, silloin jos rukoillaan korkeammasta auktoriteetista käsin. 

Arvokas oppitunti auktoriteetista. Kerran Herra antoi minulle arvokkaan oppitunnin tässä asiassa. Tarkoitukseni oli hyvä. Olin saanut Herralta sanan, joka minun tuli välittää seurakunnan pastorille. Sana oli varma ja tiesin, että jos seurakunta toimii sen mukaisesti siitä seuraa siunaus koko seurakunnan osaksi. Sanaa ei kuitenkaan lähdetty toteuttamaan kuin osittain ja ajattelin hiukan auttaa pastoria asiassa. Suunnitelmani oli vilpitön ja hyvää tarkoittava. Ajattelin vielä kutsua sisaren mukaan suunnitelmaani. Valmiin suunnitelmamme olisimme sitten esittäneet pastorille ja kysyneet lupaa toimia. Kun olin matkalla sisaren luo tapaamiseen, jossa olisin kertonut hänelle aikeistani autoni hajosi. Sovin uuden palaverin ja kun sen aika oli, sisar olikin sairastunyt äkisti. Tuolloin ymmärsin, että Herra haluaa puhutella minua ja kysyin Häneltä mitä teen väärin. Hän vastasi osapuilleen seuraavasti. Mari sinä et voi koskea Mooseksen sauvaan. Voit rukoilla pastorin puolesta, aivan kuten Aaron ja Huur kannattelivat Mooseksen käsiä (2 Moos. 17:12). Tässä asiassa minulla ei ollut auktoriteettia toimia, kuten olin aikonut. Arvokas oppitunti myös siitä, miten tärkeää on, että rukoilemme seurakuntiemme johtajien puolesta lakkaamatta. 

Herra kutsuu tässä ajassa esirukoilijoita astumaan ylemmäs. Hän on maailmanlaajuisesti nostamassa uutta watchman-vartijoiden sukupolvea (ks. esim. Hesekiel 33:7). Hän kutsuu työntekijöitä lopun aikojen sadonkorjuuseen. Mentäessä ylemmäksi, lähemmäksi Herraa meidän tulee kuitenkin muistaa, että hän on Pyhä. Mikään epäpuhdas, epäpyhä ei kestä Hänen edessään. Astian tulee olla puhdas. Tämä edellyttää valmistautumista ja kasvamista Herran hengen koulussa; niin ja kasvaminen sattuu aina. Muistan kuinka vuosia sitten suunnitellessani kehitystoimenpiteitä silloisessa työyhteisössäni yhteistyökumppanini ja psykologi sanoi minulle: Mari jos meidän kasvuprosesseissa asiakas ei tunne kipua annamme hänelle rahat takaisin. Kasvaminen sattuu aina! Sama pätee myös hengelliseen kasvuun.  Pietari kirjoittaa:

Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outoa, vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita. (1 Piet 4:12-13).

Lopetan Paavalin sanoin:

Mutta mikä minulle oli voitto, sen minä olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi. Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana – että voittaisin omakseni Kristuksen ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella; tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta, jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista. Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut. (Fil. 3:7-12)

Kuva: Pixabay.

Lähde: Kirkkoraamattu 33/38

Viittaus: BlueLetterBible: *Strong’s G3358: eng. determined extent, portion measured off, measure or limit.  Viitattu 1.11.2021.

                       Siunauksin,

Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla

Otsikossa oleva Saarnaajan kirjan kolmannen luvun ensimmäinen jae kertoo, että Jumala on asettanut eri ajanjaksoja elämiimme. Olemme viettäneet ajanjaksoa, jota kutsun Maria-ajanjaksoksi. Jumala on käyttänyt koronasulkua johdattaakseen meidät läsnäoloonsa, jalkojensa juureen kuten Maria, joka istui Jeesuksen jalkojen juuressa ja kuunteli hänen puhetta (ks. Luuk. 10:42). Selitän hieman tarkemmin. Kirkkojemme ovet ovat olleet aika ajoin suljettuina ja toivon mukaan moni on käyttänyt tämän ajan Jumalan läsnäolossa viivähtäen. Tuota kehotusta istua Herramme jalkojen juuressa ilmentää laulu Martta Martta, jonka vastaanotin heinäkuussa 2020. Nyt ajanjakso muuttuu. Tuosta muutoksesta kertoo laulu Luvattu maa. 

25.1.2021 Herra antoi minulle laulun Luvattu maa. Laulun mukana tuli murhe sydämelleni siitä, että vihollinen on vallannut hengessä alueita ja tuonut tuhoa, pahuutta ja hävitystä yhteisöihimme. Laulu on tarkoitettu rohkaisuksi ja kehotukseksi Jumalan lapsille astua hengellisen sodankäynnin ajanjaksoon. Se on myös kutsu koskien kaupunkiani Äänekoskea. Kutsu uskoville nousta esirukoukseen sekä valtaamaan takaisin se, mitä vihollinen on varastanut, tappanut ja tuhonnut (ks. Joh. 10:10). Sanoma on ajankohtainen jokaiselle uskovalle; niin kuin Pyhä Henki ohjeistaa. 

Kuninkaiden sotaanlähdön ajanjakso

Vuoden vaihteessa, kuningasten sotaanlähtöaikana, vei Jooab sotajoukon sotaretkelle; … (1 Aik. 20:1 ). Heprealaisen kalenterin mukaan kuningasten uusi vuosi alkaa nisan-kuusta. Se myös aloittaa heprealaisen kalenterin uskonnollisen vuoden (huom. eri kuin kalenterivuosi). Olemme siirtyneet uuteen hengellisen sodankäynnin ajanjaksoon. On aika antaa Herran opettaa kätemme taistelemaan ja sormemme sotimaan (ks. Ps. 144:1). On aika polvistua Herran läsnäoloon ja odottaa Hänen strategiasuunnitelmaa, joka on aina voittoisa. On aika puhdistaa hengelliset vaatteet, teroittaa Sanan miekka, öljytä uskon kilpi ja tiukata totuuden vyö; laittaa kuntoon koko hengellinen sotavarustus. On aika astua ylemmäksi, lähemmäksi Herraa kuin ikinä. Tuolloin Hän paljastaa taistelustragegiat, jotka ovat aina voittoisia. Hän itse johtaa joukkoja, sillä sota on Jumalamme (2 Moos. 15:3; 2 Aik. 20:15). Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että jäisimme passiivisena odottamaan, että Herra toimii puolestamme. Meidän uskovina tulee tehdä oma osamme ja Herra tekee osansa. 

Olemme siirtyneet kuninkaiden sotaanlähdön ajanjaksoon, mistä kirjoitetaan muun muassa  I Aikakirjassa (ks. 1 Aik. 20:1 ) ja II Samuelin kirjassa (ks. 2 Sam. 11:1). Meistä jokainen on kuningas ja pappi Kristuksessa (ks. 1 Piet. 2:9). Sillä hetkellä kun tulimme Jumalan lapsiksi liityimme Hänen armeijaansa. Olemme sotilaita tahdoimme sitä tai emme. Jos jätämme huomioimatta kutsun sotaan lähdöstä, tai minimoimme sen jollain verukkeella, asetamme itsemme asemaan, jossa meidän ei tulisi olla. II Samuelin kirjasta luvusta 11 alusta voimme lukea, miten Daavid asetti itsensä asemaan, jossa hänen ei olisi kuulunut olla. Daavidin olisi pitänyt olla taistelussa sotajoukkojensa mukana. Sen sijaan hän jäi Jerusalemiin ja sortui syntiin Batseban kanssa. 

Hengellisen sodankäynnin peruslinja

”Olkaa siis Jumalalle alamaiset, mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee” (Jaakob 4:7). Tämä lause antaa meille hengellisen sodankäynnin peruslinjan. Ensiksi alamaisuus Jumalalle. Toiseksi vihollisen vastustaminen ja sitten vihollinen pakenee. Edellisessä jakeessa kuusi sanotaan, että armo annetaan nöyrille. Armo on enemmän kuin pelastus, se on voima elää voittoisaa Jumalaa miellyttävää elämää (ks. 2 Piet. 1:3, 2 Kor. 12:9).

Meidän sota-aseemme eivät ole lihalliset, vaan ne ovat voimalliset Jumalan edessä hajottamaan maahan linnoituksia (ks. 2 Kor. 10:4). On aika seurata Kuningasta taisteluun. Voitto on jo saavutettu ristillä. On aika. Taistelu tulee olemaan pitkä, mutta Herra itse tulee virvoittamaan väsyneitä. Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa ja meidän kauttamme joka paikassa tuo ilmi hänen tuntemisensa tuoksun! (2 Kor. 2:14)

Siunauksin!

Raamatun viittaukset: Kirkkoraamattu 33/38

Kuvituskuva: Pixabay

Jerikon muurilla

Kuvituskuva ei liity mitenkään blogiin.

Marssilla Jerikon muurin ympäri

Aloitetaan matka Jerikon muurin ympäri ja siirrytään Joosuan kirjan tarinaan (ks. Joosuan kirja luku 6). Jerikon valtaamisen taistelustrategia oli ihmisjärjellä ajatellen erikoinen. Kaupungin ympäri marssittiin ensin kerran kuuden päivän ajan. Samalla papit puhalsivat torviin ja kantoivat Jumalan arkkia. Sotilaat ja muu kansa pysyivät Jumalan antaman ohjeistuksen mukaisesti vaiti. Seitsemäntenä päivänä kaupungin ympäri marssittiin seitsemän kertaa torviin puhaltaen. Joosuan käskystä koko sotaväki nosti huudon ja muuri sortui. Kukin ryntäsi kaupunkiin kohdaltaan ja se vallattiin kuten Jumala oli luvannut. Joosua antaa meille esimerkin nöyryydestä ja kuuliaisuudesta sekä Jumalan Herrauden alaisuuteen alistumisesta silloinkin, kun Jumalan ohjeet ihmisjärjellä ajatellen voivat tuntua oudoilta. 

Joosuan kirjan kertomuksesta opimme, että menestys seuraa, kun tottelemme Jumalan meille antamia ohjeita, oli sitten kyse Sanan viisaudesta tai Pyhältä Hengeltä vastaanotetusta henkilökohtaisesta sanasta. Jumala on luvannut meille rauhan (ks. Joh. 14:27) ja tien perille. Hän itse käy edellämme (ks. 5 Moos. 31:8). Hänen armonsa riittää. Se ei kuitenkaan tarkoita, että olisimme lomamatkalla ja lopulta saapuisimme matkan päätteeksi perille. Kuten Joosuan ja israelilaisten, meidänkin kristittyinä on taisteltava tiemme meidän luvattuun maahamme. Meidänkin tulee kilvoitella hyvä uskon kilvoitus, kuten Paavali kehotti Timoteusta tekemään (ks. 1 Tim. 6:12). 

Hengessäni siirryin marssimaan osaksi päättäväistä sotilasrivistöä

Jatketaan Jerikon muurin äärellä. Keväällä huhtikuussa 2020 ollessani ylistyksessä näin hengessäni kuinka joukko sotilaita marssi määrätietoisesti sotilaallista järjestystä noudattaen. Näky toistui noin viikon ajan tietyn laulun¹ kohdalla. Edessäni avautui täydellisen yhteneväinen voittoisa sotilaiden osasto. Liityin Hengessäni ja profetaalisena tekona marssijoiden joukkoon. Joukko oli suuri. Sotilaiden päättäväisyys oli niin ikään asia, johon kiinnitin huomioni. Tämä joukko suorittaisi tehtävän Herralta saatujen ohjeiden mukaisesti.

sotilaat näyssä
Kuvituskuva: Pixabay.

Tiedustelin Herralta näyn merkitystä. Vastaukseksi sain, että marssimme Jerikon muureja nurin. Muutama päivä myöhemmin kuulin Jennifer LeClairen samantapaisesta näystä : “I Hear the Sound of an Army Marching Against Unusual Spiritual Warfare”. Muutama viikko tästä, olin Skandinaavian herätystä koskevassa etäkokouksessa, jossa kuulin sisarelta Ruotsista, kuinka Jumala oli puhutellut häntä Jerikon muurien sortumisella. Näiden kolmen näyn jälkeen sain syvemmän ymmärryksen siihen, mistä tässä Jerikon muurien sortumisen marssissa on kyse. 

Epäjumalanpalvelusta ja ulkokultaista palvontaa

Jeriko. [eng. Jericho]. Juurisana sanasta Jeriko on hepreaksi “yareach” mikä tarkoittaa “kuu”. Kanaanilaiset palvoivat monia jumalia kuten hedelmällisyyden jumala Astartea, jota kutsuttiin myös kuun jumalaksi (ks. Tuom. 2:11-13; 3:7; 10:6; 1 Sam. 7:3; 5 Moos. 17:3; 16:21). Jeriko oli syntinen kaupunki, jonka Jumala käski hävittää. Muistamme Raamatusta Jerikon kanaanilaisten kaupunkina, joka valloitettiin ensimmäisenä Israelilaisten mentyä Jordanin yli. Jumalan ohjeiden mukaisesti Israelilaisten tuli ottaa maa haltuun ja hävittää siellä kansat, joiden pahuus oli Jumalan silmissä tullut täyteen (ks. 1 Moos. 15:16; Joosuan kirja luku 6). 

Jumala etsii kokosydämisyyttä (ks. Joh. 4:23-24). Hän haluaa vetää meidät lähelleen.  Hän haluaa meidät suhteeseen, jonka syvyyttä kuvataan Raamatussa miehen ja naisen välisellä avioliittosuhteella (ks. Jes. 54:5; Hoos. 2:16: Ilm. 22:17). Näky Jerikon muurien hajottamisesta edustaa Jumalan silmissä epäkelpoa, ulkokultaista palvontaa ja ylistystä, jumalanpalvelusta jossa muodot ovat läsnä, mutta sydän on kaukana (ks. Jes. 29:13). Se tarkoittaa myös epäjumalanpalvelusta sekä uskonnollisuutta, jonka Jumala tulee paljastamaan ja poistamaan nyt lopun aikana seurakunnastaan.

Esirukouksen ja ylistyksen sotilaat nousevat

Nyt on aika puhdistaa hengelliset vaatteet, teroittaa Sanan miekka, öljytä uskon kilpi ja tiukata totuuden vyö; laittaa kuntoon koko hengellinen sotavarustus. Olemme siirtymässä uuteen sodankäynnin ajanjaksoon, josta laulu Luvattu maa kertoo. On aika astua ylemmäksi, lähemmäksi Herraa kuin ikinä. Tuolloin Hän paljastaa taistelustragegiat, jotka ovat aina voittoisia. Hän itse johtaa joukkoja, sillä sota on Jumalamme (2 Moos. 15:3; 2 Aik. 20:15).

On aika työntää pimeys pois valon tieltä. Jokainen rakentakoon kotikaupunkinsa hengellistä varustusta omalta kohdaltaan (ks. Nehemian kirja). Jokaista tarvitaan. Nouskoon ylistyksen ja esirukouksen tulet runsaina taivaan valtaistuinsaliin! Muistetaan vielä, että: meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa (ks. Ef. 6:12).

Lopuksi vielä. Isä haluaa tuoda meidät yhteen ja ykseyteen, uskossa ja rakkaudessa maailmanlaajuisena Kristuksen ruumiina. Sillä yhteys ja ykseys on Jumalamme sydämen asia (ks. Joh. 17:21-26). Oheisesta linkistä pääset lukemaan, minkälaiseen maailmanlaajuiseen yhteistyöhön Herra minut johdatti:  Maailmanlaajuisesti saman tehtävän alaisuudessa.

Siunauksin!

Viite:  ¹Spirit Break Out – William McDowell

Raamatun jakeet, Kirkkoraamattu 33/38.

 

Mitä on Esirukous-Ylistys?

Veisatkaa Herralle uusi virsi, veisatkaa hänen ylistystänsä hamasta maan äärestä.¹

Nimi Esirukous-Ylistys nousi mieleeni, kun Jumala alkoi viedä minua syvemmälle rukouksessa ja ylistyksessä yhdistäen nämä kaksi yhdeksi elämässäni. Esirukous-Ylistyksen keskiössä on rakkaussuhde Luojaamme, Herraamme.² Tuosta läheisestä ystävyys- ja kumppanuussuhteesta nousevat sydämentäyteinen rukous, ylistys, kiitos ja palvonta,³ jonka kohteena on Luoja. Mitä syvemmin ymmärrämme Isän sydäntä ja sitä uhria, minkä Herramme Jeesus antoi ristillä, sitä syvemmin antaudumme ylistämään, palvomaan, kiittämään ja rukoilemaan Häntä.

Vaikka sydämen antautuminen ja läheinen työtoveruus on keskeistä, tarvitaan myös Herran pelkoa.⁴ Jumalanpelko on Jumalan rakastamista yli kaiken muun. Jumalan ystävyys on varattu niille, joiden sydämiin on syvästi juurrutettu pyhä jumalanpelko.⁵ Todiste pyhästä pelosta on välitön ja täsmällinen loppuun asti viety tottelevaisuus. Tottelelemme silloinkin, kun emme ymmärrä tarkoitusta. Silloinkin, kun siinä ei ole järkeä. Silloinkin, kun se tuottaa kipua. Vihaamme sitä mitä Jumala vihaa, rakastamme sitä mitä Hän rakastaa. Arvostamme Häntä yli kaiken ja annamme Hänelle kaiken kiitoksen, ylistyksen, kunnioituksen ja kunnian.

Esirukous-Ylistys koskettaa kaikkia elämän alueita ja sitä ei tule ymmärtää pelkästään musiikkina tai rukouksena, vaan koko elämän antamisena elävänä uhrina Jumalalle.⁶ Jumalan tulee olla ensimmäisellä sijalla elämämme jokaisella alueella. Jumala etsii palvojia, jotka vilpittömissä sydämissään tuovat kaiken kunnian, kiitoksen, ylistyksen ja palvonnan Hänelle. Daavid ja Betanian Maria ovat Raamatun henkilöitä, jotka omistivat elämänsä Jumalan tunteiden tutkimiselle ja Hänen sydämensä etsimiselle. He antavat meille esimerkit sydämen tason palvonnasta.

Pyhän Hengen läsnäolo ja kiireettömyys Jumalan edessä ovat niin ikään keskeisiä asioita Esirukous-Ylistyksessä, samoin Sanan mukaisuus ja Pyhän Hengen johtajuus. Tämä avaa ilmapiirin, vuoropuhelun Jumalan kanssa; tapahtukoon Sinun tahtosi.⁷ Esirukous-Ylistys on muurinaukkoon asettumista.⁸ Profetaalisuus⁹ on olennainen osa Jumalan läsnäoloa. Motiivi esirukoukseen ja ylistykseen kumpuaa rakkaudesta Jumalaan. Se johtaa toimimaan Jumalan tahdon mukaisesti ja profetaalisesti julistamaan Hänen valtakuntansa ilmestymistä. Elämässäni on ollut myös ajanjaksoja, jolloin hiljaa Herran läsnäolossa vietetty aika on ollut parasta ylistystä ja palvontaa.¹⁰

Esirukous-Ylistys palvelutehtävänä on työ, johon Jumala kutsuu (ks. Minun tarinani). Daavidin elämä ja jumalanpalvelusjärjestys, jonka hän loi, antaa tästä yhden esimerkin Raamatussa.¹¹ Esirukous-Ylistys on myös jokaisen uskovan etuoikeus; meidät on luotu palvomaan ja ylistämään Luojaamme.

Kohottakaa riemuhuuto Herralle, kaikki maa. Palvelkaa Herraa ilolla, tulkaa hänen kasvojensa eteen riemulla.¹²

¹Jes. 42:10; ²Luuk. 10:27; ³(Joh.4:23-24, Ilm. 5:8-9, Jes. 56:7); ⁴San. 9:10; ⁵Ps. 25:14 ks. AMPC-, NLT-käännökset; ⁶Room. 12:1; Matt.6:10; Jes.62:6-7; Apt.15:16;  ¹⁰Ps. 46:11 KR 1933 / 1938, ks. jae 10 TPT-käännöksessä; ¹¹(1 Aik. 9:33; 23:5); ¹²Ps.100:1-2.

Lähteet: Kirkkoraamattu 1933 / 1938, englanninkieliset käännökset: AMPC – The Amplified Bible Classic Edition, NLT – the New Living Translation, TPT – The Passion Translation.