Savenvalajan käsissä

Kesä on vierähtänyt ja ensilumikin satoi ja suli… Kesäni kului pitkälti astiaa valmisteltaessa. Sanaa lukien, rukoillen, Herran edessä hiljaa istuen tai Hänen kauneuttaan ja ihanuuttaan ihmetellen sekä ylistäen, kuten heinäkuun esirukous-ylistys teemana oli. 

Astian valmistelu ja siirtyminen seuraavalle luokalle Herran koulussa edellyttää opiskelua, oppimista ja testin tai testien läpäisyä. Testin läpäisy taas tuo korkeamman auktoriteetin hengessä ja suuremman vaikutusalueen (kreikaksi metron). Tuolloin vaikutuksemme Jumalan valtakunnan työssä voi olla suurempi. Ennen tätä ikään kuin kannustimeksi Herra yleensä antaa näyn siitä mitä on tulossa. Hän raottaa hiukan verhoa ja näemme mitä seuraavalla tasolla on. Keväällä pääsinkin kurkkaamaan tuon verhon taakse. Sitten, kesän alkaessa alkoi Herran koulu. Savenvalaja aloitti työnsä. Opintoihin kuului kirjojen ja Sanan lukua, käytännön harjoitusta ja testejä, rukousta ja ylistystä. Niin ja kipua, sillä kasvaminen sattuu aina. Roomalaiskirjeessä kirjoitetaan: 

Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä. Sillä sen armon kautta, mikä minulle on annettu, minä sanon teille jokaiselle, ettei tule ajatella itsestänsä enempää, kuin ajatella sopii, vaan ajatella kohtuullisesti, sen uskonmäärän [eng. a measure of faith; measure: kr. metron] mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut. (Room. 12:2-3)

Mielen uudistaminen on aktiivista Sanan lukua ja sen mietiskelyä, Sanan puhumista takaisin Jumalalle rukouksessa kunnes pään tieto sulautuu sydämen ymmärrykseksi ja lopulta Jumalan Sanan mukaisiksi teoiksi ja tavaksi toimia elämässämme. Tämä kaikki ottaa aikaa ja vaatii vaivannäköä. Katsotaan mitä Jeesus vastaa Martalle Luukkaan evankeliumissa hänen puuhastellessa palvelutoimissa: 

Mutta Martta puuhasi monissa palvelustoimissa; ja hän tuli ja sanoi: ”Herra, etkö sinä välitä mitään siitä, että sisareni on jättänyt minut yksinäni palvelemaan? Sano siis hänelle, että hän minua auttaisi.” Herra vastasi ja sanoi hänelle: ”Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet, mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois.” (Luuk. 10:40-42)

Tarpeellista on vähän, tahi yksi ainoa. Ei tule ajatella, että Martan palveleminen olisi väärin. Ennemminkin katsokaamme tärkeysjärjestystä elämässämme. Sitä että keskitymme olennaiseen ja asetamme tärkeysjärjestyksemme oikein.  Asetamme Jumalan ensimmäiselle sijalle elämässämme. Tästä laulan kappaleessa Martta Martta. Kun täytämme astiamme Herran läsnäolossa ja ammennamme Hänen lähteestään, Hänen rakkaudestaan, Hänen voimastaan ja Hänen viisaudestaan ja sitten palvelemme, toimimme Hänestä käsin – emme omassa voimassamme. Kun täytämme päämme Jumalan Sanalla ja annamme sen painua sydämeemme mietiskellen Sanaa päivin ja öin, se lopulta muuttuu teoiksi elämässämme ja tavaksi elää. Muutumme kirkkaudesta kirkkauteen; Hänen kuvansa kaltaisuuteen, vähä vähältä (ks. 2 Kor. 3:18).

Rukoussuhde Jumalaan. Kun viivymme rukouksessa anoen Herramme puoleen Hänen tahtonsa mukaisesti, alkaa Taivaan valtakunta tulla todeksi elämässämme ja omalla vaikutusalueellamme. Tuolloin olemme niitä, joista maailma ja uskonnolliset fariseukset sanovat: Nuo koko maailman villitsijät ovat tännekin tulleet (ks. Apt. 17:6). Tuolloin olemme niitä, joille taivaallinen Isämme voi uskoa korkean auktoriteetin ja ihmeet ja merkit seuraavat meitä aivan kuten apostolisina aikoina tapahtui. Katso vaikka Apostolien teot:  Kannettiinpa sairaita kaduillekin ja pantiin vuoteille ja paareille, että Pietarin kulkiessa edes hänen varjonsa sattuisi johonkuhun heistä. (Apt. 5:15). Sanassa kehotetaan: sillä sellainen kuin hän [Jeesus Kristus] on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa (1 Joh. 4:17). Kyseessä on kehotus, ei vaihtoehto. 

Vaikutusalueemme, auktoriteettimme uskovana. Käydään vielä lopuksi lävitse roomalaiskirjeen luvun 12 kolmas jae ja tässä esiintyvä kreikankielinen sana metron.

Sillä sen armon kautta, mikä minulle on annettu, minä sanon teille jokaiselle, ettei tule ajatella itsestänsä enempää, kuin ajatella sopii, vaan ajatella kohtuullisesti, sen uskonmäärän [eng. a measure of faith*] mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut. (Room. 12:3)

Sana uskonmäärä – englanniksi a measure of fait sisältää kreikan kielisen sanan metron – a measure: kr. metron.* Paavali sanoo tässä, että meidän tulisi pysyä niissä hengellisen auktoriteetin rajoissa, minkä Herra on itse kullekin määrännyt. On ensiarvoisen tärkeää ymmärtää oma hengellinen auktoriteetti; oma vaikutusalueensa. Esirukoilijana tämän on välttämätöntä. Muutoin voimme ymmärtämättömyyttämme esimerkiksi hengellisessä sodankäynnissä mennä alueelle, joka ei ole meidän auktoriteetin alaisuudessa ja tuoda sodankäynnin, vihollisen voimat ja tappion osaksemme. Se voi tarkoittaa esimerkiksi sairautta tai jopa kuolemaa, silloin jos rukoillaan korkeammasta auktoriteetista käsin. 

Arvokas oppitunti auktoriteetista. Kerran Herra antoi minulle arvokkaan oppitunnin tässä asiassa. Tarkoitukseni oli hyvä. Olin saanut Herralta sanan, joka minun tuli välittää seurakunnan pastorille. Sana oli varma ja tiesin, että jos seurakunta toimii sen mukaisesti siitä seuraa siunaus koko seurakunnan osaksi. Sanaa ei kuitenkaan lähdetty toteuttamaan kuin osittain ja ajattelin hiukan auttaa pastoria asiassa. Suunnitelmani oli vilpitön ja hyvää tarkoittava. Ajattelin vielä kutsua sisaren mukaan suunnitelmaani. Valmiin suunnitelmamme olisimme sitten esittäneet pastorille ja kysyneet lupaa toimia. Kun olin matkalla sisaren luo tapaamiseen, jossa olisin kertonut hänelle aikeistani autoni hajosi. Sovin uuden palaverin ja kun sen aika oli, sisar olikin sairastunyt äkisti. Tuolloin ymmärsin, että Herra haluaa puhutella minua ja kysyin Häneltä mitä teen väärin. Hän vastasi osapuilleen seuraavasti. Mari sinä et voi koskea Mooseksen sauvaan. Voit rukoilla pastorin puolesta, aivan kuten Aaron ja Huur kannattelivat Mooseksen käsiä (2 Moos. 17:12). Tässä asiassa minulla ei ollut auktoriteettia toimia, kuten olin aikonut. Arvokas oppitunti myös siitä, miten tärkeää on, että rukoilemme seurakuntiemme johtajien puolesta lakkaamatta. 

Herra kutsuu tässä ajassa esirukoilijoita astumaan ylemmäs. Hän on maailmanlaajuisesti nostamassa uutta watchman-vartijoiden sukupolvea (ks. esim. Hesekiel 33:7). Hän kutsuu työntekijöitä lopun aikojen sadonkorjuuseen. Mentäessä ylemmäksi, lähemmäksi Herraa meidän tulee kuitenkin muistaa, että hän on Pyhä. Mikään epäpuhdas, epäpyhä ei kestä Hänen edessään. Astian tulee olla puhdas. Tämä edellyttää valmistautumista ja kasvamista Herran hengen koulussa; niin ja kasvaminen sattuu aina. Muistan kuinka vuosia sitten suunnitellessani kehitystoimenpiteitä silloisessa työyhteisössäni yhteistyökumppanini ja psykologi sanoi minulle: Mari jos meidän kasvuprosesseissa asiakas ei tunne kipua annamme hänelle rahat takaisin. Kasvaminen sattuu aina! Sama pätee myös hengelliseen kasvuun.  Pietari kirjoittaa:

Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outoa, vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita. (1 Piet 4:12-13).

Lopetan Paavalin sanoin:

Mutta mikä minulle oli voitto, sen minä olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi. Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana – että voittaisin omakseni Kristuksen ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella; tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta, jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista. Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut. (Fil. 3:7-12)

Kuva: Pixabay.

Lähde: Kirkkoraamattu 33/38

Viittaus: BlueLetterBible: *Strong’s G3358: eng. determined extent, portion measured off, measure or limit.  Viitattu 1.11.2021.

                       Siunauksin,