Palvova hiljaisuus – osa suloista suhdetta Isän kanssa

Joskus, kun olet tehnyt oman osasi, kaiken, mitä sinulta on pyydetty, saatat kuulla Isän sanovan: ”Lepää, nyt on minun vuoroni.” Intensiivisen rukousjakson jälkeen kuulin tuon kutsun kesän korvalla ja astuin Isän lepoon ja läsnäoloon. Sitten, tuosta hiljaisuudesta käsin Isä alkoi puhua minulle uudella läheisyyden tasolla. Ja nuo hiljaiset hetket Hänen kanssaan on aikaa, jota en anna pois. 

Hiljaisuuden suloisuus

Hiljaisuudessa palvominen on osa suloista suhdetta Isäni kanssa. Hiljaisuus on ylistystä. Hiljaisuus on rukousta. Hiljaisuus on lepoa. Istun vain Hänen edessään ja kuuntelen Isän sydäntä. Hiljaisuus on syvää yhteyttä Isäni kanssa. Siinä hiljaisuudessa uppoudun Hänen läsnäoloonsa ja annan Hänen rakastaa minua. Annan Isän tulla lähelle ja puhua sydämelleni niitä sanoja, joita juuri sillä hetkellä eniten tarvitsen. Isä on ihmeellinen. Hiljaisuudessa Hän tulee ja jakaa viisautta sydämelleni. Hiljaisuudessa Hän lohduttaa minua. Hiljaisuudessa Hän saa suupieleni kääntymään hymyyn. Hiljaisuudessa Hän tulee ja täyttää minut Itsellään. Hiljaisuus on rakkautta ja läheisyyttä. Kuten pitkään naimisissa olevan pari, sanoja ei tarvita, vain hiljaisuus, ja kaikki on sanottu. 

Palvova hiljaisuus korottaa Jumalan kansakunnissa

Katsotaan alla olevaa Psalmia 46 ja jaetta kymmenen englanninkielisen käännöksen mukaan. Kun astumme palvovaan hiljaisuuteen Jumalamme edessä, Hänet korotetaan kansojen keskuudessa. NIV-käännös tuo hyvin esille jakeen merkityksen. Kun olen hiljaa Jumalani edessä, Hän tulee korotetuksi kansakunnissa läpi maan piirin. Eikö se ole meidän  jokaisen Jeesuksen seuraajan toive ja halu? 

 “Be still, and know that I am God; I will be exalted among the nations, I will be exalted in the earth.” (Psalm 46:10, NIV)

Nyt, talven kynnyksellä, jatkan hiljaisuuden hetkiä. Minulle on tullut päivittäiseksi tavaksi istua hiljaa Jumalani edessä ja antaa Pyhän Hengen viedä minut lähelle Isän tai Herran Jeesuksen sydäntä. Myönnetään alussa hiljaisuuteen astuminen oli haastavaa. Oman pään sisällä ajatukset pyörivät villisti ja tuntui mahdottomalta päästä “tyhjän pään tilaan,” jossa en ajattele mitään, vaan keskityn ainoastaan Jumalaani. Mutta kokemuksesta sanon sinulle, ole sinnikäs. Aloita varttitunnista. Pyydä Pyhä Henki avuksi. Harjaannuksen myötä huomaat ajan myötä viettäväsi yhä pidempiä aikoja vain Jumalaan keskittyen. 

Odota yksin Jumalaa hiljaisuudessa, minun sieluni, sillä häneltä tulee minun toivoni. Hän yksin on minun kallioni, minun apuni ja turvani: en minä horju. Jumalassa on minun apuni ja kunniani. Minun väkevyyteni kallio, minun turvani on Jumala. (Psalmi 62:6-8)

Puhdistava ja riisuva hiljaisuus

Hiljaisuus on osa suloista suhdetta Jumalani kanssa. Hiljaisuus puhdistaa ja riisuu minut omasta voimasta, viisaudesta, yrittämisestä, maailman asioiden tavoittelemisesta. Hiljaisuus asettaa asiat Jumalan mielen mukaiseen arvojärjestykseen. Hiljaisuudessa opin nöyryyttä. Minä itse ja sanani eivät ole ne maailman napa. Hiljaisuudessa minä pienenee ja Jumala tulee suureksi – sellaiseksi kuin Hän oikeasti on. Kun olen hiljaa Isäni edessä, minä ja Hän yhdessä, jaamme hiljaisuuden ja silti Hän puhuu minulle selvemmin kuin koskaan. Hiljaisuudessa arkiset asiat, huolet ja murheet häviävät, koska tunnen Jumalan kaikkivoipaisuuden ja Hänen hyvän tahtonsa minua kohtaan. Hiljaisuus on osa läheistä, intiimiä suhdetta Jumalani kanssa. 

“…Hän ilolla iloitsee sinusta, hän on ääneti, sillä hän rakastaa sinua, hän sinusta riemulla riemuitsee.” (Sefanja 3:17)

Jeesuksen ja Elian esimerkit 

Jeesus antaa meille esimerkin hiljaisuudesta ja läheisyydestä Isän kanssa. Monesti Hän vetäytyi yksinäisyyteen ja hiljaisuuteen (ks. esim. Matt. 14:13; Matt. 17:1; Mark. 1:35). Markuksen evankeliumissa Hän opettaa opetuslapsille hiljaisuuden merkitystä:  Niin hän sanoi heille: ”Tulkaa te yksinäisyyteen, autioon paikkaan, ja levähtäkää vähän.” Sillä tulijoita ja menijöitä oli paljon, ja heillä ei ollut aikaa syödäkään. Ja he lähtivät venheellä autioon paikkaan, yksinäisyyteen. (Mark 6:31-32)

Mietittäessä esimerkkejä Jeesuksen hiljaisuudesta Jesajan kirjan jae 53:7 saattaa tulla mieleesi. Jeesus, Herramme syntyi kärsimään ja kuolemaan puolestamme. Hän oli  ihmisten hylkäämä, halveksittu ja vailla muotoa johon olisi mielistytty (ks. Jesaja 53:2-3). Hän kuoli häpäistynä, ylenkatsottuna, ruoskittuna, maailman silmissä luuserina. Hänen omat opetuslapsensa hylkäsivät Hänet silloin, kun Hän olisi heitä eniten tarvinnut. Joskus hiljaisuus vaatii suurempaa vahvuutta kuin puhuminen. 

Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut. (Jesaja 53:7)

Elia kohtasi Jumalan hiljaisuudessa (katso 1 Kun. luku 19). Paettuaan Iisebelin kostoa Hoorebille Elia sai ohjeeksi asettua vuorelle Herran eteen. Myrsky kävi Herran edellä, tuli maanjäristys sekä tuli, mutta Herra ei ollut niissä. Viimeisenä saapui hiljainen tuulen hyminä ja siinä Herra puhui Elialle. Mitä voimme oppia tästä? Ehkä meillä on liiankin usein tapana odottaa dramaattisia kohtaamisia Jumalan kanssa. Silti Hän usein ilmoittaa itsensä ja puhuu meille vähemmän dramaattisin tavoin. Hiljaisuudessa harjaannutamme hengellisiä aistejamme havaitsemaan Jumalan silloinkin kun Hän ei ilmoita itseään mitä hätkähdyttävimmällä tavalla. Hiljaisuus vetää meidät lähemmäksi Jumalan sydäntä, syvemmälle intiimiin suhteeseen Hänen kanssaan. 

Hiljaisuuden hedelmä

Palvova hiljaisuus Jumalan edessä tuottaa hedelmää monelle elämänalueelle. Ensin se riisuu meitä kaikesta ”roskasta” ja sitten täyttää meitä Hänellä itsellään. Aito nöyryys Korkeimman edessä näkyy hiljaisena kunnoituksenä Jumalan läsnöolossa. Palvova hiljaisuus tuottaa hiljaisen ja lempeän hengen ja tämä on Jumalan silmissä erittäin kallisarvoista. (ks. 1 Peter 3:4, NKJV¹).  Äiti Teresa on monille tuttu nimi. Hänen palvelutyö kosketti kaikkein köyhimpiä. Hän oli henkilö, joka vietti aikaa hiljaisuudessa. Lopetan hänen kuuluisiin sanoihin:

”Hiljaisuuden hedelmä on rukous; rukouksen hedelmä on usko; uskon hedelmä on rakkaus; rakkauden hedelmä on palvelu; palvelun hedelmä on rauha.”

Viittaus: ¹BibleGateway. 1 Peter 3:4, NKJV: rather let it be the hidden person of the heart, with the incorruptible beauty of a gentle and quiet spirit, which is very precious in the sight of God. Viitattu 7.11.2021. 

Lähde: Kirkkoraamattu 33/38.

                                        Siunauksin,

Savenvalajan käsissä

Kesä on vierähtänyt ja ensilumikin satoi ja suli… Kesäni kului pitkälti astiaa valmisteltaessa. Sanaa lukien, rukoillen, Herran edessä hiljaa istuen tai Hänen kauneuttaan ja ihanuuttaan ihmetellen sekä ylistäen, kuten heinäkuun esirukous-ylistys teemana oli. 

Astian valmistelu ja siirtyminen seuraavalle luokalle Herran koulussa edellyttää opiskelua, oppimista ja testin tai testien läpäisyä. Testin läpäisy taas tuo korkeamman auktoriteetin hengessä ja suuremman vaikutusalueen (kreikaksi metron). Tuolloin vaikutuksemme Jumalan valtakunnan työssä voi olla suurempi. Ennen tätä ikään kuin kannustimeksi Herra yleensä antaa näyn siitä mitä on tulossa. Hän raottaa hiukan verhoa ja näemme mitä seuraavalla tasolla on. Keväällä pääsinkin kurkkaamaan tuon verhon taakse. Sitten, kesän alkaessa alkoi Herran koulu. Savenvalaja aloitti työnsä. Opintoihin kuului kirjojen ja Sanan lukua, käytännön harjoitusta ja testejä, rukousta ja ylistystä. Niin ja kipua, sillä kasvaminen sattuu aina. Roomalaiskirjeessä kirjoitetaan: 

Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä. Sillä sen armon kautta, mikä minulle on annettu, minä sanon teille jokaiselle, ettei tule ajatella itsestänsä enempää, kuin ajatella sopii, vaan ajatella kohtuullisesti, sen uskonmäärän [eng. a measure of faith; measure: kr. metron] mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut. (Room. 12:2-3)

Mielen uudistaminen on aktiivista Sanan lukua ja sen mietiskelyä, Sanan puhumista takaisin Jumalalle rukouksessa kunnes pään tieto sulautuu sydämen ymmärrykseksi ja lopulta Jumalan Sanan mukaisiksi teoiksi ja tavaksi toimia elämässämme. Tämä kaikki ottaa aikaa ja vaatii vaivannäköä. Katsotaan mitä Jeesus vastaa Martalle Luukkaan evankeliumissa hänen puuhastellessa palvelutoimissa: 

Mutta Martta puuhasi monissa palvelustoimissa; ja hän tuli ja sanoi: ”Herra, etkö sinä välitä mitään siitä, että sisareni on jättänyt minut yksinäni palvelemaan? Sano siis hänelle, että hän minua auttaisi.” Herra vastasi ja sanoi hänelle: ”Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet, mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois.” (Luuk. 10:40-42)

Tarpeellista on vähän, tahi yksi ainoa. Ei tule ajatella, että Martan palveleminen olisi väärin. Ennemminkin katsokaamme tärkeysjärjestystä elämässämme. Sitä että keskitymme olennaiseen ja asetamme tärkeysjärjestyksemme oikein.  Asetamme Jumalan ensimmäiselle sijalle elämässämme. Tästä laulan kappaleessa Martta Martta. Kun täytämme astiamme Herran läsnäolossa ja ammennamme Hänen lähteestään, Hänen rakkaudestaan, Hänen voimastaan ja Hänen viisaudestaan ja sitten palvelemme, toimimme Hänestä käsin – emme omassa voimassamme. Kun täytämme päämme Jumalan Sanalla ja annamme sen painua sydämeemme mietiskellen Sanaa päivin ja öin, se lopulta muuttuu teoiksi elämässämme ja tavaksi elää. Muutumme kirkkaudesta kirkkauteen; Hänen kuvansa kaltaisuuteen, vähä vähältä (ks. 2 Kor. 3:18).

Rukoussuhde Jumalaan. Kun viivymme rukouksessa anoen Herramme puoleen Hänen tahtonsa mukaisesti, alkaa Taivaan valtakunta tulla todeksi elämässämme ja omalla vaikutusalueellamme. Tuolloin olemme niitä, joista maailma ja uskonnolliset fariseukset sanovat: Nuo koko maailman villitsijät ovat tännekin tulleet (ks. Apt. 17:6). Tuolloin olemme niitä, joille taivaallinen Isämme voi uskoa korkean auktoriteetin ja ihmeet ja merkit seuraavat meitä aivan kuten apostolisina aikoina tapahtui. Katso vaikka Apostolien teot:  Kannettiinpa sairaita kaduillekin ja pantiin vuoteille ja paareille, että Pietarin kulkiessa edes hänen varjonsa sattuisi johonkuhun heistä. (Apt. 5:15). Sanassa kehotetaan: sillä sellainen kuin hän [Jeesus Kristus] on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa (1 Joh. 4:17). Kyseessä on kehotus, ei vaihtoehto. 

Vaikutusalueemme, auktoriteettimme uskovana. Käydään vielä lopuksi lävitse roomalaiskirjeen luvun 12 kolmas jae ja tässä esiintyvä kreikankielinen sana metron.

Sillä sen armon kautta, mikä minulle on annettu, minä sanon teille jokaiselle, ettei tule ajatella itsestänsä enempää, kuin ajatella sopii, vaan ajatella kohtuullisesti, sen uskonmäärän [eng. a measure of faith*] mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut. (Room. 12:3)

Sana uskonmäärä – englanniksi a measure of fait sisältää kreikan kielisen sanan metron – a measure: kr. metron.* Paavali sanoo tässä, että meidän tulisi pysyä niissä hengellisen auktoriteetin rajoissa, minkä Herra on itse kullekin määrännyt. On ensiarvoisen tärkeää ymmärtää oma hengellinen auktoriteetti; oma vaikutusalueensa. Esirukoilijana tämän on välttämätöntä. Muutoin voimme ymmärtämättömyyttämme esimerkiksi hengellisessä sodankäynnissä mennä alueelle, joka ei ole meidän auktoriteetin alaisuudessa ja tuoda sodankäynnin, vihollisen voimat ja tappion osaksemme. Se voi tarkoittaa esimerkiksi sairautta tai jopa kuolemaa, silloin jos rukoillaan korkeammasta auktoriteetista käsin. 

Arvokas oppitunti auktoriteetista. Kerran Herra antoi minulle arvokkaan oppitunnin tässä asiassa. Tarkoitukseni oli hyvä. Olin saanut Herralta sanan, joka minun tuli välittää seurakunnan pastorille. Sana oli varma ja tiesin, että jos seurakunta toimii sen mukaisesti siitä seuraa siunaus koko seurakunnan osaksi. Sanaa ei kuitenkaan lähdetty toteuttamaan kuin osittain ja ajattelin hiukan auttaa pastoria asiassa. Suunnitelmani oli vilpitön ja hyvää tarkoittava. Ajattelin vielä kutsua sisaren mukaan suunnitelmaani. Valmiin suunnitelmamme olisimme sitten esittäneet pastorille ja kysyneet lupaa toimia. Kun olin matkalla sisaren luo tapaamiseen, jossa olisin kertonut hänelle aikeistani autoni hajosi. Sovin uuden palaverin ja kun sen aika oli, sisar olikin sairastunyt äkisti. Tuolloin ymmärsin, että Herra haluaa puhutella minua ja kysyin Häneltä mitä teen väärin. Hän vastasi osapuilleen seuraavasti. Mari sinä et voi koskea Mooseksen sauvaan. Voit rukoilla pastorin puolesta, aivan kuten Aaron ja Huur kannattelivat Mooseksen käsiä (2 Moos. 17:12). Tässä asiassa minulla ei ollut auktoriteettia toimia, kuten olin aikonut. Arvokas oppitunti myös siitä, miten tärkeää on, että rukoilemme seurakuntiemme johtajien puolesta lakkaamatta. 

Herra kutsuu tässä ajassa esirukoilijoita astumaan ylemmäs. Hän on maailmanlaajuisesti nostamassa uutta watchman-vartijoiden sukupolvea (ks. esim. Hesekiel 33:7). Hän kutsuu työntekijöitä lopun aikojen sadonkorjuuseen. Mentäessä ylemmäksi, lähemmäksi Herraa meidän tulee kuitenkin muistaa, että hän on Pyhä. Mikään epäpuhdas, epäpyhä ei kestä Hänen edessään. Astian tulee olla puhdas. Tämä edellyttää valmistautumista ja kasvamista Herran hengen koulussa; niin ja kasvaminen sattuu aina. Muistan kuinka vuosia sitten suunnitellessani kehitystoimenpiteitä silloisessa työyhteisössäni yhteistyökumppanini ja psykologi sanoi minulle: Mari jos meidän kasvuprosesseissa asiakas ei tunne kipua annamme hänelle rahat takaisin. Kasvaminen sattuu aina! Sama pätee myös hengelliseen kasvuun.  Pietari kirjoittaa:

Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outoa, vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita. (1 Piet 4:12-13).

Lopetan Paavalin sanoin:

Mutta mikä minulle oli voitto, sen minä olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi. Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana – että voittaisin omakseni Kristuksen ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella; tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta, jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista. Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut. (Fil. 3:7-12)

Kuva: Pixabay.

Lähde: Kirkkoraamattu 33/38

Viittaus: BlueLetterBible: *Strong’s G3358: eng. determined extent, portion measured off, measure or limit.  Viitattu 1.11.2021.

                       Siunauksin,